Olen oppinut välttelemään erästä paikallista ravitsemusliikettä. Aina, kun käyn kyseisessä kapakassa, törmään mitä omituisimpiin henkilöihin, aivan kuin kaulassani roikkuisi kyltti, joka kehottaisi paikan jokaista idioottia puhuttelemaan minua. Olen jopa tavannut siellä miehen, joka väitti, että hänen on kuunneltava puhelinkeskusteluani, koska hän on kuunteluministeri.

Erään kerran istuin ystäväni kanssa baarin ainoaan vapaaseen pöytään. Viereisessä pöydässä istui tatuoitu, lihaksikas, vanhempi mies, joka katseli meitä ensin jonkun aikaa ja kysyi sitten yhtäkkia "Lähteeks tytöt tupakalle?" Kieltäydyin lähes kohteliaasti ja jatkoimme ystäväni kanssa keskusteluamme. Mies alkoi kuitenkin inttää meitä ulos kanssaan (kyseisessä paikassa siis ei ole tupakkakoppia). Niinpä möläytin ensimmäisen mieleeni tulleen hätävalheen. Väitin, että olimme alaikäisiä, emmekä uskaltaneet lähteä ulos, jos meitä ei vaikka päästetäisikään takaisin sisälle. Myönnän, alkoholin vaikutuksen alaisena aivotoimintani on enemmän tai vähemmän jähmeää. Uskoin kuitenkin, että yli 40-vuotiaalta näyttävä mies jättäisi meidät rauhaan, jos pitäisi meitä ihan pikkutyttöinä. Mies hiljenikin hetkeksi, mutta totesi sitten maireasti hymyillen "Ei mua haittaa vaikka sä et oo vielä täysikänen" Tyrmistyneenä rääkäisin töykeästi "Mua haittaa! Mä en harrasta nelikymppisiä!" ja käännyin selin mieheen. Mies mietti hetken ja totesi sitten voitonriemuisesti "Mä oonkin nelkytviis!" Vähän aikaa vain tuijotin tyrmistyneenä. Mistä näitä ihmisiä oikein sikiää?