Jo ensimmäinen kokemukseni seurustelusta, joka myös osaltaan jäi viimeiseksi, ei ollut kovin mieltäylentävä. Alkuunhan kaikki on aina ihanaa ja mukavaa, ollaan kaikesta samaa mieltä ja tuodaan kukkia. Tosin, tällainen epäromantikko kun olen, punaiset ruusut ja sydänilmapallot herättivät lähinnä ahdistusta sekä halua itkeä tai oksentaa.

Kaikki ei muutenkaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Jossain vaiheessa arki alkoi ahdistaa. En tuntenut tarvetta selittää menojani tai menemättömyyttäni toiselle ihmiselle. Ja sen parisuhteen irvikuvan loppu oli enemmän ehkä koominen kuin traaginen.

Olin viikonpituisella leirillä ohjaajana. Vierailupäivänä pyysin tietenkin poikaystävää kylään, enemmän ehkä tavan kuin kiintymyksen vuoksi. Poikaystävä ajoi autolla parkkipaikalle ja pyysi sitten minua istumaan hetkeksi autoon kanssaan. Odotin tietysti jotain perinteistä "Voi miten oli ikävä, halihali pusipusi"-rituaalia, mutta todistettavasti aina ei käy niinkuin voisi kuvitella.

Vakuuttavinta oli ehkä tapa, jolla poikaystävä aloitti puheensa. "Yks mun tyttöystävä tuli eilen käymään.." Tai siis, tähän asti olin ihan kuvitellut, että minä olin se tyttöystävä. Mutta ihminenhän on erehtyväinen. Ja jatkoa seurasi. "Meillä kävi sellanen pikku vahinko." Ensimmäisenä tietysti ajattelin, että he olivat rikkoneet joitain minun tavaroitani tai potkaisseet naapurin koiraa tai tehneet jotain muuta ei niin vakavaa vahinkoa. "Siis me ihan vahingossa harrastettiin seksiä.." Tämä on minulle edelleen mysteeri. En ole tähän päivään mennessä käsittänyt, kuinka voi vahingossa harrastaa seksiä. Vahingossa voi rikkoa lasin tai kaataa punaviiniä valkoiselle matolle, mutta aikamoinen vahinko saa olla se, joka johtaa yhdyntään. "Mutta kulta, vahinkoja sattuu ja virheistä oppii!" Tämä oli nyt sellainen vahinko, että toista et tee. Hetken autossa imitoin kultakalaa. Mitä sellaiseen kommenttiin voi sanoa? Että kiva kun kerroit, nähdäänkö huomenna? Tuskinpa vaan. Mahdollisimman selvin sanankääntein kerroin, kuinka maailma olisi huomattavasti parempi paikka ilman tuollaisia idiootteja.

Näihin aikoihin tulin siihen tulokseen, että taidan jatkossa jättää seurustelun niille, jotka sen paremmin hallitsevat. Mutta kyseistä lausahdusta on tämän tapahtuman jälkeen käytetty useaan otteeseen, tosin vain tilanteissa, joihin se sopii hiukan paremmin. On siis hyvä myös jatkon kannalta muistaa, että VAHINKOJA SATTUU JA VIRHEISTÄ OPPII.