torstai, 30. elokuu 2012

Nimittelyä

Nykyään pelkkä sana "vanhemmat" saa minut juoksemaan pakoon kauhusta ulisten. Ja kokemusteni perusteella, voiko minua siitä syyttää? Eräänkin äidin tapasin ensimmäisen (ja ainoan) kerran eilisillan meikit naamalla ja tukka joka suuntaan sojottaen. Kyseinen emo oli niin onnessaan poikansa tuotua tytön kotiin, että ryhtyi sillä siunaaman hetkellä touhottomaan minulle aamupalaa. Keittiössä oli kuulemma lihapullia, jos minulla oli nälkä ja kahvikin oli juuri tippumassa. Oksennusta nieleskellen yritin kieltäytyä ja poistua mahdollisimman arvokkaasti, vaikka käteni tärisivät niin, etten meinannut saada takkia päälleni.

Kammottavampaa oli kuitenkin erään entisen poikaystäväni isän käytös. Olimme jo jonkin aikaa seurustelleet poikaystäväni kanssa. Minulle oli kuitenkin alusta asti selvää, etten isän mielestä ollut pojalle riittävän hyvä. Isä jaksoi joka välissä tiputella kommentteja Maija-nimisestä fiksusta tytöstä, joka olisi paljon parempi miniäehdokas. Yritin olla kiinnittämättä mitään huomiota puheisiin, enhän minä isän kanssa seurustellut. Itseasiassa, välttelin kaikin mahdollisin tavoin isän tapaamista. Eräänä iltana olimme poikaystäväni kanssa menossa hyvän ystäväni juhliin. Isä tylysti ilmoitti tulevansa hakemaan poikaansa joskus puolen yön aikaan. Satuin asumaan aivan juhlapaikan lähellä, ja kerroinkin isälle, että poikaystäväni voisi yöpyä luonani. Eihän nyt kukaan hyvistä juhlista ennen aamua lähde kotiin? Isä katsoi minua kuin viikon vanhaa raatoa ja totesi halveksuen: "No sun luona saakin varmaan kuka tahansa vieras mies olla yötä." Eipä ole ennen keski-ikäinen perheellinen mies huoraksi sanonutkaan..

sunnuntai, 17. kesäkuu 2012

Perheenlisäystä

Olen pitkään miettinyt, että mikä sellaisissa "pahoissa pojissa" oikein viehettää? Olenko todella sen verran masokisti, että pulssini nousee sitä korkeammaksi, mitä provosoivampi urpo mies on?

Sattumalta baarissa tapaamani mies oli juuri sellainen tupakoiva, epäkohtelias, kovaääninen ja kovanaamainen känniääliö, että kaikki vähänkään järkevät ajatukset kaikkosivat päästäni. Ja tietenkin, hiukan epätoivoinen ja hullu sinkkunainen kun olen, kutsuin miehen luokseni yöksi.

Potentiaalisesti miellyttävä yö muuttui hetkessä oudoimmaksi ikinä. Kaivoin yöpöydän laatikosta kondomin. Mies katsoi minua, tuhahti ja heitti kondomin lattialle. Tässä asiassa en tule antamaan ikinä periksi. Niinpä nostin edelleen kääreessään olevan kondomin lattialta ja selitin niin herttaisesti kuin kykenin, että mies saisi tyytyä omaan käteensä tänä yönä, jos ei suostuisi käyttämään kondomia. Mies mulkaisi minua ja totesi vihaisesti: "Mä en käytä kumia, koska mulla on jo kaks lasta ja perhe!" "Eikö siinä olis sitten jo syytä käyttää?!" rääkäisin järkyttyneenä. Itse en ainakaan ymmärtänyt miehen logiikkaa. Päättäväisesti osoitin miehelle ovea.

keskiviikko, 23. toukokuu 2012

Urpot jonoon!

Olen oppinut välttelemään erästä paikallista ravitsemusliikettä. Aina, kun käyn kyseisessä kapakassa, törmään mitä omituisimpiin henkilöihin, aivan kuin kaulassani roikkuisi kyltti, joka kehottaisi paikan jokaista idioottia puhuttelemaan minua. Olen jopa tavannut siellä miehen, joka väitti, että hänen on kuunneltava puhelinkeskusteluani, koska hän on kuunteluministeri.

Erään kerran istuin ystäväni kanssa baarin ainoaan vapaaseen pöytään. Viereisessä pöydässä istui tatuoitu, lihaksikas, vanhempi mies, joka katseli meitä ensin jonkun aikaa ja kysyi sitten yhtäkkia "Lähteeks tytöt tupakalle?" Kieltäydyin lähes kohteliaasti ja jatkoimme ystäväni kanssa keskusteluamme. Mies alkoi kuitenkin inttää meitä ulos kanssaan (kyseisessä paikassa siis ei ole tupakkakoppia). Niinpä möläytin ensimmäisen mieleeni tulleen hätävalheen. Väitin, että olimme alaikäisiä, emmekä uskaltaneet lähteä ulos, jos meitä ei vaikka päästetäisikään takaisin sisälle. Myönnän, alkoholin vaikutuksen alaisena aivotoimintani on enemmän tai vähemmän jähmeää. Uskoin kuitenkin, että yli 40-vuotiaalta näyttävä mies jättäisi meidät rauhaan, jos pitäisi meitä ihan pikkutyttöinä. Mies hiljenikin hetkeksi, mutta totesi sitten maireasti hymyillen "Ei mua haittaa vaikka sä et oo vielä täysikänen" Tyrmistyneenä rääkäisin töykeästi "Mua haittaa! Mä en harrasta nelikymppisiä!" ja käännyin selin mieheen. Mies mietti hetken ja totesi sitten voitonriemuisesti "Mä oonkin nelkytviis!" Vähän aikaa vain tuijotin tyrmistyneenä. Mistä näitä ihmisiä oikein sikiää?

tiistai, 17. huhtikuu 2012

Kaverille kanssa

Tapasin baarissa uusi-seelantilaisen miehen. Kaveri oli oikea ilo silmälle ja muutenkin miellyttävää seuraa. Kävi ilmi, että hän asui ystävineen keskustan hotellissa. Luonnollisesti eksyimme miehen hotellihuoneeseen jatkoille. Hän tosin kertoi jakavansa huoneen veljensä kanssa, mutta veli lupasi jalomielisesti mennä tyhjentämään lopun porukan kanssa naapurihuoneen minibaaria. Hetken ehdin ihmetellä, että veljekset jakaisivat huoneen, jossa oli vain yksi sänky. Sain kuitenkin heti muuta ajateltavaa ja huomasin kuinka mukava se ainoa sänky oli.

Jonkin ajan kuluttua kesken kaiken havaitsin, että joku tuijotti meitä. Veli oli hiippaillut takaisn huoneeseen ja seisoi kylpyhuoneen ovella. Määkäisin järkyttyneenä jotain epämäärääistä, ja veli poistui takasin käytävään ruikutettuaan ensin, että homma kesti vähän turhan kauan. Veljen poistuttua päätimme seuralaiseni kanssa siirtyä suihkun puolelle, olihan kylpyhuoneessa lukittava ovi.

Ystävällisesti kumppanini pyysi minua jäämään yöksi. Hän lupaili minulle hotelliaamiaista ja mahdollisesti muutakin mukavaa aamulla. Päästimme veljen takaisin huoneeseen. Oloni oli niin lämmin ja tyytyväinen, etten välittänyt, vaikka kiipesimme kaikki kolme samaan sänkyyn. Olin juuri vaipumassa uneen, kun tunsin jonkun käden reidelläni. Säpsähdin hereille ja vilkaisin hämmentyneesti ja moittivasti kumppaniani. "How about a three-some?" hän kysyi ja kauhukseni huomasin minua koskettelevan käden kuuluvan kumppanini veljelle.

Loikkasin sängystä kuin ammuttuna. Ajatus seksistä veljesten kanssa tuntui liian oudolta, jotenkin kuvottavalta ja jopa rikolliselta. Tällaistako Uudessa-Seelannissa harrastetaan? Aloin kiireesti keräillä vaatteitani. Hämmentyneessä tilassani selittelin pikaista poistumistani väittämällä, että olin unohtanut meneväni aamulla töihin. Lähdin hotellista lähes juosten, enkä vielä kotiovellakaan ollut päättänyt, olisiko sitä pitänyt itkeä, nauraa vai oksentaa.

torstai, 15. maaliskuu 2012

Muu maa mustikka

Britit ovat tunnetusti kohteliaita, siveellisiä, hienotunteisia ja muutenkin vain parempia ihmisiä, ainakin käytökseltään. Niinpä Englannissa ollessani en kovin kauaa miettinyt, kun eräs pitkä ja komea mies teki selväksi, että olisi kiinnostunut minusta. Eihän sitä kovin montaa kertaa tule vastaan tilaisuutta harrastaa seksiä miehen kanssa, jolla on seksikäs britti-aksentti. Eipä siis muuta, kuin pannaan menemään.

Jälkeenpäin ikäväkseni sain selville, että britit ovat hienotunteisia kaikessa muussa, paitsi seksiin liittyvissä asioissa. Pian puoli kaupunkia tiesi kaiken laisia väritettyjä yksityiskohtia seksielämästäni - suurin osa jutuista siis täysin keksittyjä. En koskaan ole tekemisiäni suuremmin häpeillyt, mutta kun isoäitini ikäiset tuntemattomat ihmiset tulevat varmistamaan, että muistin käyttää ehkäisyä, panee se väkisinkin miettimään, että mihin se järki tästä hommasta katosikaan..